Lyhyt ja jokseenkin fragmentaarinen kuvaus transkokemuksesta. Siitä kun ei ole nainen muttei oikein mieskään. Siitä kuinka hankalaa on saada rintojenpoistoleikkaus. Siitä kuinka ulkonäön muuttuessa muuttuu myös ihmisten suhtautuminen, niin läheisten kuin tuntemattomien. Ja siitä kuinka omakin suhtautuminen läheisiin muuttuu.
User Profile
Kirjailija-kirjantekijä, kielitaiteilija ja -tieteilijä. Kirjakasan ylläpitäjä.
Luen vähän kaikenlaista, kaunoa ja tietoa, ties miten monella eri kielellä. Kirjoitan ennen kaikkea absurdia realismin rajoilla keikkuvaa proosaa.
This link opens in a pop-up window
Taru Luojola's books
View all booksUser Activity
Taru Luojola reviewed Antiboy by Valentijn Hoogenkamp
Taru Luojola started reading Antiboy by Valentijn Hoogenkamp
Taru Luojola reviewed De goede zoon by Rob van Essen
Tylsä tarina, ällöjä absurdeja seksikuvauksia
2 stars
Kuusikymppisen miehen muistisairas äiti on vastikään kuollut, ja sitten entinen työkaveri tulee hakemaan hiukan oudolle keikalle. Ajellaan päiväkausia, päähenkilö muistelee nuoruuttansa ja äitiään, sitten itseajava auto raiskaa päähenkilön ja päähenkilö on siitä itse asiassa ihan mielissään, ja matka jatkuu taas. Eli kyllä, aika tyypillinen hollantilaisromaani.
Taru Luojola finished reading Kädet, keho, kieli by Anna-Kaisa Jokipohja
Taru Luojola started reading Puolikas keltaista aurinkoa by Chimamanda Ngozi Adichie
Puolikas keltaista aurinkoa by Chimamanda Ngozi Adichie
Half of a Yellow Sun is a novel by Nigerian author Chimamanda Ngozi Adichie. Published in 2006 by Fourth Estate, …
Taru Luojola reviewed Talvi-iltain tarinoita I by Zachris Topelius
Keskivahvoja seikkailuita ja sukutarinoita
3 stars
Ihan luettavia tarinoita, mutta ei parasta Topeliusta.
Kuninkaan hansikas kertoo Ruotsin ja Venäjän välisen sodan aikaisista suomalaisvehkeilyistä sekä sotilaan uskollisuudesta kuninkaalleen.
Linnaisten kartanon vihreä kamari on kartano- ja sukumysteeri, jossa käydään kovasti naimakauppoja.
Visentti Aallonhalkoja kertoo ylioppilasseurueesta, jonka ylioppilasjuhlat saavat kohtalokkaan käänteen, sekä kolmiodraamasta ja kaipauksesta.
Aulangon pastorinvaali on kokoelman väkevin tarina. Pahamaineista suurpitäjää hallitaan hyvien velien kesken, kunnes Turusta lähetetty pastorinsijainen saa vihiä siitä, että kaikki ei mene ihan sääntöjen ja oikeuden mukaan.
Mirabeau tädissä vieras mies saapuu hämmentämään ikälopun tätinsä, entisen hovineidin perintöä kuolaavan perheen rauhaa, ja sitten pähkäillään, että mikäs mies tämä on miehiään.
Selkeä ja systemaattisesti etenevä johdantoteos
3 stars
Kirjassa esitellään visuaalisen viestinnän elementtien analysoinnin perusteita, ja multimodaalisuudella tarkoitetaan tässä sitä, että näihin viestinnän elementteihin sovelletaan samankaltaista systematiikkaa kuin kielen analyysiin sovelletaan. Esitystapa on johdantoteokselle sopivan suoraviivainen. Kaksi asiaa kuitenkin häiritsi. Ensinnäkin kirja on hyvin toisteinen: samoja esimerkkejä (esim. pakkauksia tai elokuvajulisteita) käsitellään luvusta toiseen hiukan eri näkökulmista, ja joka kerta toistetaan samat perusasiat analysoitavasta esimerkistä. Kaipa kirja on sitten suunniteltu niin, että luvut voi lukea myös itsenäisinä, jolloin tällainen toisteisuus palvelee lukijaa. Toinen häiritsevä seikka oli se, että kirjassa viitataan jatkuvasti esimerkkikohteiden väreihin, mutta ainakin minun pdf-tiedostoni oli kansikuvaa lukuun ottamatta mustavalkoinen. Miksi?!
Taru Luojola reviewed Onder de Paramariboom roman by Johan Fretz
Identiteetin etsimistä äidin synnyinmaassa
2 stars
Olin ilmeisesti lukenut esittelytekstin vähän huolimattomasti, koska odotin ihan erilaista tarinaa. Sen sijaan sain eteeni autofiktiivisen matkakertomuksen, jossa hollantilaismies lähtee surinamelaisäitinsä kanssa käymään ensimmäistä kertaa elämässään Surinamessa. Sitten siellä kierretään kaikkia sukulaisia ja äidin vanhoja kotiseutuja. Välissä kerrotaan äidin ja vähän isänkin elämäntarinaa ja perheen kipukohtia. Taustalla on koko ajan Surinamen presidentinvaalit, joiden takia päähenkilö maahan oikeastaan lähti käymään. Noh, lukemisessa kesti siis tolkuttoman kauan, koska odotin ihan toisenlaista kirjaa enkä oikein ollut motivoitunut lukemaan tätä. Mutta jos identiteettipohdiskelut kiinnostaa, niin sitten tämä on ihan jepa kirja.
Taru Luojola finished reading Suomen sieniopas by Pertti Salo
Taru Luojola reviewed Suomen sieniopas by Pertti Salo
Todella tanakkaa tavaraa
5 stars
Kun on lukenut jonkun tavanomaisen harrastajasienestäjille tarkoitetun sienikirjan, jossa esitellään ehkä satakunta sientä, voi helposti syntyä sellainen valheellinen tunne, että no niin, nyt on sienet hallussa. Noh, sitten voi tarttua vaikka tähän sienikirjaan, jossa esitellään runsaat 900 Suomessa esiintyvää sientä ja sanotaan vielä, että yhteensä Suomessa on tuhansia sienilajeja, niin voi kyllä tulla vähän mind blown -olo siitä, miten harhaanjohdetuksi tavanomaisia sienikirjoja lukemalla voi tulla! Oikein mainio opus siis, sienet ovat kiinnostavia ja jännän näköisiä ja niillä on hauskoja nimiä. Eipä tällaista lajimäärää tietenkään yhdellä lukukerralla pysty omaksumaan, ja sienet on joka tapauksessa opeteltava tunnistamaan maastossa yksi kerrallaan, mutta näin kertaluvulla saa kyllä jonkinlaisen yleiskäsityksen siitä, miten monipuolinen sienistö Suomessa on.
Taru Luojola started reading Talvi-iltain tarinoita I by Zachris Topelius
Taru Luojola reviewed Tulisiipi : romaani by Juha-Pekka Koskinen
Vankileirin kautta uuteen nousukiitoon
3 stars
Koskisen romaanit ovat aina hyvin kirjoitettuja, eikä tämäkään ole poikkeus. Tarina ei ollut yhtä mukaansatempaava kuin eräät muut Koskisen kirjat, mutta kunhan alun hitaudesta päästiin ohi, tarina lähti rullaamaan turhia nikottelematta. Ja näköjään Neuvostoliiton vankileirit olivat 10-luvun suomalaisen kirjallisuuden suosikkiaiheita, kun siihen päästiin tässäkin kirjassa. Joka tapauksessa mielenkiintoisesti rakennettu historiaspekulaatio.
Tavallisuuden aave kummittelee lukijan yllä
2 stars
Neljä Turusen näytelmätekstiä, jotka onnistuivat ennen kaikkea ärsyttämään eivätkä hyvällä tavalla. Kaikille teksteille yhteistä on se, että pohditaan naisen asemaa, mutta pohdinnoissa ei päästä irti sellaisesta perustasosta, jossa pohdinta tapahtuu kontrastissa miehen asemaan. Tekstejä vaivaa siis pahalaatuinen cisfeminismi, eikä näistä yksikään läpäise edes Bechdelin testiä — tokko on ollut tavoitteenakaan. Eniten minua miellytti niminäytelmä Tavallisuuden aave, ehkä koska siinä oli eniten samaa henkeä kuin Turusen romaaneissa, jotka noin yleisesti ovat hyvin onnistuneita ja paljon näitä näytelmiä kiinnostavampia lukea.