User Profile

Antologiassa käsitellään steampunkia monenlaisista näkökulmista. Osassa novelleista steampunk on erottamaton osa tarinaa ja sen maailmaa, osassa se on vain mausteena, eikä steampunk-elementtien poistaminen vaikuttaisi suuresti, jos ollenkaan tarinan kulkuun.

Muutama novelleista jatkaa elämistään mielikuvituksessa, sillä niiden hahmoista olisi halunnut lukea lisääkin ja viimeisten rivien jälkeen jäi tyhjä olo - nytkö se jo loppui. Pari novellia puolestaan oli sellaisia, jotka olisin mielelläni jättänyt lukematta.

Kokoelmasta löytyy höyrykoneiden, rattaiden ja viktoriaanisten vaatteiden lisäksi myös yliluonnollisia elementtejä, westerniä savuisine saluunoineen, feminismiä, erotiikkaa ja jopa kehokauhua. Omat suosikkinovellini olivat Sini Helmisen Rataskärmes, Eero Korpisen Satakielen laulu, Janina Kaihon Kuparilintu ja Pihla Tammiston Lintukoto.

Periaatteessa ihan kiinnostava idea, mutta jotenkin hämmentävän tylsästi ja melankolisesti käsitelty. Sirpaleinen, tarkoituksella. Lukijaa yritetään harhauttaa alussa, mutta viimeistään 50 sivun jälkeen arvasin, mihin suuntaan tarina menee. Siinä piti sitten körötellä sunnuntaiajelulla lopputarinan ajan, jotta päästään tylsähkösti perille. Plus kaikki sivuhahmot olivat äärimmilleen vietyjä karikatyyrejä. Varmaan hyvin vaikuttava kokemus, jos ei ole koskaan lukenut mitään vastaavaa, itse olin lukenut jo muutama vuosi sitten lukenut yhden samankaltaisen teoksen, joka oli todella koukuttava. Rasi-Koskinen osaa kyllä kirjoittaa kaleidoskooppimaisia teoksia, kuten jo Auringon pimeä puoli näytti - muttei nyt ehkä toisen lanu-Finlandia ehdokkuuden verran.